Sote-ammattilaiset tarvitsevat kipeästi tukea väkivaltaisten asiakkaiden kohtaamiseen. Huolestuttavaa on erityisesti se, että monilla työpaikoilla tilanteita vähätellään tai jopa ajatellaan osaksi ammatinvalintaa.
Puremista, sylkemistä, potkimista. Tönimistä, kiinnipitämistä, uhkailua. Äärimmäisissä tapauksissa jopa aseen käyttämistä.
Fyysisen väkivallan uhkaa löytyy monesta ammattiryhmästä. Aggressiivisen käytöksen takana voi olla yhtä hyvin aikuinen kuin lapsikin. Sote-alan työssä väkivaltaa esiintyy enemmän kuin esimerkiksi poliisitoimessa tai vankeinhoidossa.
JHL teki vuodenvaihteessa 2020 varhaiskasvatuksessa työskenteleville jäsenilleen kyselyn väkivaltatilanteista työpaikalla. Liki kolmannes vastaajista kertoi kokevansa väkivaltaa ainakin kerran viikossa. Väkivalta aiheuttaa hammasvaurioita, venähdyksiä ja puremajälkiä. Pisimmät sairauslomat kestivät viikkoja, jopa kuukausia.
Väkivalta näkyy työn arjessa erityisesti kunnissa. Työ- ja elinkeinoministeriön raportin mukaan joka neljäs kunta-alan työntekijä on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Havaintoja uhkaavista tilanteista on tehnyt joka toinen.
Eläkevakuutusyhtiö Kevan tutkimuksessa luvut ovat vielä karumpia. Joka kolmas kuntatyöntekijä oli kohdannut väkivaltaa tai sen uhkaa vähintään kerran vuoden aikana. Sote-alan ammattilaisista 43 prosenttia kertoi kohdanneensa väkivaltaa useita kertoja kuluneen vuoden aikana.
– Työntekijöitä saatetaan jopa syyllistää.
JHL:n työympäristötoimitsija Merja Hyvärinen on kuullut JHL:n jäseniltä ikäviä kokemuksia. Monet sote-alan työantajat vähättelevät uhkaavia tilanteita työpaikalla eivätkä ole varautuneet väkivallan ehkäisemiseen.
– Työntekijöitä saatetaan jopa syyllistää toteamalla, että ei näitä tilanteita ammattinsa hallitsevalle satu, Hyvärinen kertoo.
Myös monella työntekijällä olisi peiliin katsomisen paikka.
– Moni ajattelee, että tämä kuuluu työhön, vaikka eihän poliisejakaan kouluteta niin, että väkivaltaa pitää sietää. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että mihinkään työhön ei kuulu velvollisuus ottaa kuonoon.
Myös lapsi saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti
JHL:n jäsenistä väkivallan uhkaa kokevat esimerkiksi päihdekuntoutustyön, vanhustenhoidon ja vammaistyön ammattilaiset.
Myös bussikuskit, konduktöörit, lipuntarkastajat sekä virastoissa työskentelevät etuuksien käsittelijät saattavat kohdata aggressiivisen asiakkaan.
– Ikävät tilanteet ovat usein normalisoituneet.
Yhteydenotot JHL:ään ovat Hyvärisen mukaan tulleet lähinnä vanhuspuolelta.
– Ikävät tilanteet ovat usein jo normalisoituneet omassa työssä. On työpaikkoja, joissa joka päivä ja joka työvuoro tapahtuu jotakin uhkaavaa.
Myös varhaiskasvatusalan yhteydenotot ovat yleistyneet. Työntekijät kohtaavat esimerkiksi raapimista, puremista ja potkimista.
– Vaikka uhkaavan käytöksen takana olisi pieni lapsi, se on väkivaltaa yhtä lailla kuin se, että aikuinen käy kimppuun. Pitäisi sisäistää ajatus, että väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä kenenkään taholta.
Nuoret ammattilaiset tarvitsevat erityistukea
Asiakas tai potilas voi kokea, että häntä ei ymmärretä tai kuunnella. Se voi johtaa aggressiiviseen käytökseen, kertoo Kehitysvammaliiton kansalaisyksikön johtaja Susanna Hintsala.
Työpaikat voivat varautua ongelmatilanteisiin ennalta henkilökuntaa kouluttamalla.
– Työntekijä ei saa koskaan jäädä yksin.
Kun hoitajat ja tilanteet vaihtuvat jatkuvasti, voi se joissakin potilaissa aiheuttaa turvattomuutta ja levottomuutta. Tämä purkautuu aggressiona.
– Työntekijä ei saa koskaan jäädä yksin. Tärkeää on varsinkin se, että alalle tulevat nuoret työntekijät saavat riittävän tuen eivätkä joudu yksin asiaa purkamaan.
Aggressiivisen asiakkaan kohtaamisessa on tärkeää pysyä rauhallisena ja olla provosoitumatta. Työntekijä viestii omalla kehollaan toiselle ihmiselle. Rauhallisuus tarttuu myös vastapuoleen.
Mikä saa asiakkaan käyttäytymään aggressiivisesti? Kehitysvamma-alan asiantuntijat Susanna Hintsala sekä Jonna Salomaa kertovat videolla.
Menettelyohjeet mappi ö:ssä
Väkivalta tai sen uhka on työntekijälle aina stressaava kokemus. Työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus valvoa ja huolehtia siitä, että työn tekeminen ja työolot ovat turvalliset. Tapaturmien määrää pitää seurata ja vakavista väkivaltatilanteista tehdä ilmoitus työsuojeluviranomaisille.
– Etenkin yksityisellä sosiaalipalvelualalla säästökuurit ovat johtaneet siihen, että työsuojelukoulutusta ei ole riittävästi tarjolla, JHL:n Merja Hyvärinen huomauttaa.
Työntekijöiden tekemillä ilmoituksilla ei ole merkitystä, mikäli poikkeamatilanteita ei asianmukaisesti käsitellä ja huomioida työyhteisön kehittämisessä.
– Usein menettelyohjeet työpaikoilla löytyvät, mutta ne ovat mappi ö:ssä. Työntekijät leipääntyvät, kun ilmoitukset eivät johda mihinkään, Hyvärinen toteaa.
Riittävä henkilöstö luo turvaa
Lähtökohtana työturvallisuuden suhteen on, että uhkaavia tilanteita pyritään estämään ennalta. Hoitoalalla riittävä henkilöstömitoitus takaa, että potilaat ehditään hoitaa rauhallisesti ja riittävän ajan kanssa.
Lääkkeiden turvallinen säilytys sekä kulunvalvonta luovat turvaa. Hyvärisen mielestä myös lainsäädäntöä olisi syytä kehittää.
– Työturvallisuuslaki antaa kaikki eväät tilanteen hoitamiseen, mutta haasteena on se, että yksilön oikeus ja potilaan itsemääräämisoikeus saattaa ajaa työntekijän ohitse.
Se, että työturvallisuus on kunnossa, vaikuttaa uusien työntekijöiden saatavuuteen. Jos alalla ei voi tehdä turvallisesti töitä eikä ongelmiin puututa, vähentää se alan vetovoimaa. Näin on etenkin silloin, kun palkkaus ei ole työn vaativuuteen nähden riittävä.
Hyvärisen mukaan kotihoidon henkilöstömitoitus olisi tärkeää saada kohdilleen.
– Uuden asiakkaan luokse ei pitäisi koskaan mennä yksin. Joskus turvatyöntekijäkin voi olla tarpeen.
Juttua päivitetty 23.1. kello 16.05, lisätty linkki JHL:n tutkimukseen.